Kadidiri, Togean Islands, Indonesia

Tänne pääseminen todella vaati hieman päättäväisyyttä mutta oli kyllä kaiken vaivan arvoista! Lähdimme Bunakenilta veneellä Manadon satamaan, josta hyppäsimme minibussin kyytiin. Meistä kyyti muistutti lähinnä taxikyytiä. Meidän lisäksi matkaa taittoi etupenkillä äiti vauva sylissä ja puolivälissä matkaa kyytiin otettiin vielä pari naista ja lapsi. Matka Manadosta Gorontaloon kesti yhdeksän tuntia. Tiet on kapeita ja ajoittain ei kovin hyvässä kunnossakaan. Upeita maisemia kyllä pääsi ihailemaan.Välillä vauhtia oli sen verran, että sain taas pelätä henkikullan puolesta. Saavuttiin perille iltasella ja vietettiin yksi yö ja päivä Gorontalossa. Laiva Togean saarille lähti seuraavana iltana. Pyydettiin hotellia varaamaan meille liput laivasta, sen enempää kyselemättä. Kaveri kysyi käykö ilmastoitu hytti ja sehän kuulosti hyvälle, matka kuitenkin kesti 11 tuntia yön yli.
Laivassa meille selvisi, että hyttimme oli Captains cabin, jossa oli parisänky, ikkuna ja ilmastointi! Olimme komentosillan vieressä ylhäällä. Muut matkustajat istuivat tuoleilla tai olivat ilmastoimattomissa pikkuhyteissä. Okei, maksettiin vähän extraa, olis päästy halvemmallakin kun olis tajuttu pyytää esim. business luokan lippu. Mutta eipä se silti kallista ollut ja saatiin laivan paras hytti! Mukavaa oli, tosin laiva keinutti niin etten saanut nukuttua juuri ollenkaan. Pelkäsin koko ajan, että paatti kaatuu ja uppoaa, se kun ei ole mitenkään tavatonta Indonesiassa. J kyllä veteli sikeesti hirsiä vieressä!


Aamulla saavuimme turvallisesti perille Togean

saarille Wakain satamakylään. Siellä meitä oli vastassa seuraavan majapaikkamme vene. Pikku veneellä matkaa taitettiin vielä vajaa tunti ennen kuin olimme perille Black Marlin Dive Resortissa, Kadidirin saarella. Mikä helpotus! Myös täällä meitä ilahdutti koiralauma, joka parin päivän päästä kasvoi vielä yhdellä herttaisella pennulla! Sukelsimme täälläkin joka päivä pari sukellusta ja näkymät olivat jälleen kerran hienot! Sukelluksen lisäksi päivät kuluivat hengaillen, uiden, lueskellen ja muiden travellerien kanssa jutellen. Täydellistä lomailua paratiisissa!
Kadidirista matka jatkui Poya Lisan saarelle.

 

Bunaken Island, North Sulawesi, Indonesia

An underwater paradise! Aivan huikeita snorklauspaikkoja ja sukellukset olivat näin aloittelijoille ainakin suuren ihmetyksen paikka. Oltiin kuin Liisa Ihmemaassa, aivan lumoutuneita näkemästämme. Majoituttiin Bunakenin saarella Seabreeze resortissa, joka oli viehättävä paikka erilaisine bungaloweineen ja koirineen! Heti saavuttuamme veneellä rantaan meitä vastaan juoksi Hugo häntä heiluen. Myöhemmin tapasimme koko klaanin, 3kk vanhan ihastuttavan Bobon, surusilmäisen Brownin ja pari muuta koissua.

Sukellettiin melkein joka päivä kaksi sukellusta. Täällä asustaa valtavia merikilpikonnia, mm. vanha Rambo ja kaverinsa Chuck Norris :D Syvimmillään käytiin 25 metrissä vaikka tällä koulutuksella sallittu maksimisyvyys on 18 metriä. Toisille sukellusoppaille säännöt ei näköjään ole niin pilkun tarkkoja... Sukellus vie kyllä yllättävän paljon mehuja ja oltiinkin joka ilta nukkumassa jo viimeistään kymmeneltä. Itseasiassa oikeastaan koko reissu mentiin harvinaisen aikaisin nukkumaan ja herättiin ällistyttävän ajoissa. Joskus jopa auringonnousun aikaan! Sekin ettei iltaisin juurikaan ollut mitään tekemistä varmasti myös vaikutti asiaan. Low seasonina kun matkustaa, on vähemmän väkeä ja hiljaista, eikä mitään ylimääräistä missään järjestetä. Meitä ei haitannut yhtään, päin vastoin!
Täältä suuntasimme seuraavaksi kohti Togean saaria.

 

 

Tioman, Malaysia & Singapore, Singapore

Jahas, enpäs päässytkään päivittämään blogia enää ajallaan koneiden ja nettiyhteyksien puutteessa mutta päivittelen tätä nyt hieman jälkikäteen kotisohvalta. :)

Tiomanilta oltiin varattu jo Suomesta käsin majoitus viikoksi. Hieman luksusta reppumatkaajille Berjaya Tioman Resotissa! Parin tunnin lauttamatkan jälkeen päästiin satamaan Tekekin kylään ja meitä oli vastassa resortin pikkubussi. Check in hoitui näppärästi ja päästiin huokaisemaan ilmastoituun huoneeseen.

Kuusi päivää vierähti täällä lähinnä uiden, snorklaten ja rannalla lukien. Oli kiva päästä pysähtymään hetkeksi, oltiin molemmat melko väsyneitä kaikesta touhusta mitä edelliset 5 viikkoa oli ollut. Päästiin katselemaan jopa telkkaa huoneessa ja pari elokuvaakin tuli katsottua. Mutta tällainen iso "loma paratiisi" eli ihan ollut meidän makuun. Toki jos tykkää luksuksesta, haluaa käydä spa:ssa, pelata tennistä ja hienostella niin mikäs siinä... Mutta samanlaista tunnelmaa ei näistä isoista resorteista löydy mitä on reppumatkaajien mestoissa. Ravintoloita oli useampi ja hinnat hurjat verrattuna resortin ulkopuolisiin ravintoloihin. Esim. iso vesipullo on normaalisti 2-2,5 MYR ja tässä resortissa 10 MYR! Me syötiinkin hotellialueella vain aamupalabuffeessa ja iltasella mentiin aina ulkopuolelle syömään. Yhtenä iltana käytiin tosin herkuttelemassa taivaallista intialaista fine dining ravintelissa.

Viikon päästä emme olleet kuitenkaan valmiita vielä jättämään Tiomania, joten muutimme ABC rannalle bungalowiin. Mökki oli pieni, suihkusta tuli kylmää vettä, ei ollut ilmastointia, vain tuuletin ja silti täällä oli paljon mukavampaa kuin edellisessä resortissa.

Toiset 6 yötä vierähti tällä rannalla. Käytiin Eco Diversien kanssa Renggis Islandilla sukeltamassa ja nähtiin mm. 1,5 metrinen Blacktip reef shark, joka ui suoraan kohti,  - aivan mahtava eläin, sekä merikilpikonna ja paljon riuttakaloja ja koralleja. Saari on upea sukelluspaikka.
Käytiin myös Coral Islandilla snorklaamassa päiväretkellä. Ja mä pääsin jopa ohjaamaan venettä!  Yksi aamu vuokrattiin pyörät ja käytiin kylällä ostoksilla. Duty free kaupasta saa edullisesti pullon, pari punkkua :)

 

 



















Tunnelma oli tosi rento ja vaikka porukkaakin oli, oli meno rauhallista ja leppoisaa. Päästii makoilemaan rannallakin usein ihan kaksistaan vaan!

Oli kuitenkin taas aika vaihtaa maisemaa, joten hypättiin lauttaan ja mantereella otettiin bussi kohti Singaporea. Bussikyyti oli lyhyt, reilu 3 tuntia. Ja jälleen oli edessä maarajan ylitys. Tällä kertaa se sujui vauhdikkaasti ilman odotteluja, kerrankin! Singapore oli meille vain pakollinen pysähdyspaikka, josta lennettiin Indonesiaan. Pari vuotta aikaisemmin oltiin saatu jo tutustua kaupunkiin/maahan, joten nyt ei haluttu jäädä sen pidemmäksi aikaa. Oltiin varattu edullinen hotelli, joka osoittautui lähes painajaiseksi. Huone oli tunkkainen ja se vilisi torakoita! J metsästi niitä sitä mukaa kun huutelin missä niitä menee. Ikkunasta heitettiin kymmenkunta ötökkää ulos ja J urheasti tukki reikiä, josta niitä näytti tulevan. Ei myöskään ollut mielyttävää huomata, että hotelli sijaitsi huorakadulla. Onneksi päästiin aamulla aikaisin jättämään koko paikka ja lentokoneen nokka oli kohti Manadoa, Indonesiaa.

Sukellusta ja kohellusta

Paadyimme Scuba Junkie operaattorin sukelluskurssille. Ensimmainen ilta ja yo vietettiin mantereella Sempornan pikku kaupungissa. Kaikkea "kivaa" sattui siina heti alkuun, mentiin nostamaan rahaa ja koko kaupunki oli samaan aikaan jonottamassa automaateille. Lopulta pitkan jonotuksen jalkeen oli meidan vuoro ja kuinkas kavikaan, kone soi korttimme!!! Oli pyha ja viereinen pankki oli kiinni. Tosin sisalla kylla heilui epamaarainen joukko ihmisia. Hakkasin ikkunaan niin kauan kunnes yksi tyyppi sisalla vaivautui paikalle kysymaan mika hata mulla oli. Kerroin tilanteen ja meille kerrottiin, etta tuo automaatti ei olekaan viime aikoina oikein toiminut! No miksi ihmeessa se on sitten kaytossa!?!??? Ja koska oli pyha, ei kukaan voi tehda mitaan ja tulkaa huomenna aamulla hakemaan korttia. MY ASS! Ihan en jata mun korttia tanne, konehan voi alkaakin taas toimia ja sylkee sen ulos. Ja oltiin aamulla jo menossa Mabulin saarelle aikaisin muutenkin. Intin siina hetken ja hokkuspokkus, automaatin avaimet loytyivat kuin loytyivatkin ja saatiin kortti koneesta pois. Huh! Nostettiin mukavasti kateista ja lopulta onnistuin kuitenkin hukkaamaan niista 100 euroa! Laitoin niin hyvaan talteen etten enaa itsekaan muistanut mihin, koska, kuinka paljon ja miten...

Ilta Sempornassa kaytettiin Open Water Diver manuaalin opiskeluun. Seuravana aamuna paatilla 50min ja oltiin Mabulin saarella. Sukelluskurssi alkoi saman tien ja koko paiva tahkottiin teoriaa englantilaisen Bernien opastuksella. Harmi vaan, etta luokkahuoneessa ei ollut ilmastointia. Voitte siis vaan kuvitella... Mutta lapi meni kokeet ja sitten paastiinkin seuraavana paivana sukeltamaan. Hahaa, manuaalissa luki: It feels strange at the first time... Juu, kummallistapa hyvinkin, sanoisin etta aivan hirvittavaa. Meilla meni ensimmainen tunti siihen, etta ma vaan hyperventiloin regulaattorin kanssa pinnan alla enka pystynyt uloshengittamaan. Jouduin jatkuvasti nousemaan pintaan sielta max. kahdesta metrista. Bernie oli super karsivallinen mutta aloin aistia jonkinmoista epatoivoa ja epauskoa siina vaiheessa kun olis jo pitanyt olla erilaisia harjotuksia tehtyna kasapain eika taa rouva osannut hengittaa. Mutta paatin etten anna periksi kovin helpolla. Bernie vaan selitti: "It's all in your mind." Tama mieleni on kylla tan reissun aikana tehnyt mulle kepposia jo ihan riittavasti. Pidettiin siis kahvitauko. Lopulta pystyin rentoutumaan ja hengitys alkoi sujumaan. Maskin otto pois neljassa metrissa ja laitto takaisin oli taas kauhistus kunnes sain luvan pitaa nenasta kiinni. :D Kaiken kaikkiaan saatiin tuhrattua aikaa mun kanssa alkuun niin paljon, etta ei ehditty tekemaan riittavasti varsinaisia sukelluksia aikataulussa. Seuraavalle paivalle niita jai kolme. Mutta kun sain mieleni rauhaan, avautui kokonaan toinen maailma.

"You are free like you've never experienced before. With that firts underwater breath, the door opens to a different world. Not a world apart, but different nonetheless. Go through that door. Your life will never be the same. Scuba diving means rising to new challenges. It's one of those rare activities that delivers adrenaline and intensity or serenity and peace." -PADI

Jes! Paastiin kurssi lapi ja nyt vaan kohti uusia sukelluksia ja paljon harjoittelua. Yksi hienoimmista hetkista oli valtavien merikilpikonnien nakeminen. Ja ehka niita paasee nakemaan myos tulevat sukupolvet koska Scuba Junkie tekee hienoa tyota merikilpikonnien hyvaksi. Paastiin seuraamaan pikkuisten kuoriutumista ja vapauttamista turvallisesti mereen kasvamaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.

Palkinnoksi kurssin suorittamisesta, sairastuin seuraavana paivana vatsatautiin. Ei kovin mielyttava kokemus taalla helteessa. :( Sempornasta siirryimme 9 tuntia bussilla takaisin Kota Kinabaluun, tassa vaiheessa olin jo suht ok, ja paadyttiin Mañana Borneo resortiin hengaamaan muutamaksi paivaksi. J sai saman taudin siella. Onneksi kuitenkin tokeni ennen lentoa Kuala Lumpuriin.

Kuala Lumpuriin saavuttiin etuajassa. (Hassua muuten kaikilla Air Asia lennoilla soi Maroon Fiven Payphone kun ollaan laskeuduttu.) Se olikin ihme ja  ainoa positiivinen sattumus sina paivana. Jo aamulla alkoi kaikki menna pieleen. Oltiin varattu taxi meita hakemaan hostellista kentalle. Joka ei sitten koskaan tullut, odotettiin reilu puoli tuntia ja otettiin sitten toinen taxi. Harmi vaan kun oltiin se varattu taxi maksettu jo etukateen. Siina kiirreessa en sanonut tarpeeksi tarkkaan lentokenttaa kuskille, joten kuski vei meidat vaaraan terminaaliin mika siis tarkoitti sita, etta oltiin 15 min ajomatkan paassa siita oikeasta terminaalista. Ei kun taas taxiin. Hirveella kiireella. Oltiin tehty check in jo etukateen netissa eika tarvinnut kuin jattaa laukut. Semmonen juttu vaan, etta se check in lappu olis pitanyt tulostaa, ei riittanyt, etta sita nayttaa vaan tabletilta. Poika sanoi meille tiskilla, etta menkaa ylakertaan tulostamaan. Mutta kun oltiin siina juuri 45 min ennen koneen lahtoa niin ei ollut aikaa tulostaa enaa yhtaan mitaan. Onneksi maksua vastaan paastiin siita, ei olis muuten ehditty koneeseen. Kuala Lumpurissa hypattiin bussiasemalle vievaan bussiin vain todetaksemme 1,5 tuntia myohemmin, etta se bussi, johon me haluamme ei lahdekaan talta asemalta vaan toiselta ja sinne pitaa ottaa juna. VOI LUOJA! Siina vaiheessa annettiin periksi ja otettiin huone. Huomenna on uusi, parempi paiva, toivottavasti. Otettiin ihana rentouttava jalkahieronta ja saatin vielä kaupan päälle korvakynttilähoito! Korvasta tuli muka kovasti likaa, no, uskoo ken tahtoo :)

Aamulla sujui kaikki paremmin. Paastiin skytrainilla katevasti oikealle bussiasemalle. Muuten kiva mutta jouduttiin odottamaan bussia 1,5 tuntia. Aikataulut ei ihan pitaneet. Siina tuli melkein hata ehditaanko me viimeiseen lauttaan, joka vie meidat Tiomanille. Oltiin jo hukattu yksi maksettu yo. Lopulta bussi ehti juuri ajoissa ja paastii lautalla Tiomanille.

There is no place like here

Borneo. Huikea saari! Lahdettiin Kota Kinabalusta bussilla Sandakaniin, taas kuuden tunnin bussimatka. Onneksi bussit on hyvia ja ilmastoituja, vessallisia ja niissa jaetaan ilmaista vetta. Pari leffaakin nayttavat tallaisilla pidemmilla matkoilla. Bussista hyppasimme pois "meeting pointissa", josta seuraava majoituspaikka tarjosi reilun puolen tunnin taksikyydin perille. Paikan paalla, Kinabatangan joella huomasimme, etta olimme koko resortin ainoat asiakkaat! :D Asuimme pienessa mokissa, aivan Kinabatangan joen tuntumassa. Saatiin nauttia koko kolme paivaa, jotka resortissa vietimme VIP kohtelua koska muita asiakkaita ei nakynyt koko aikana. Aivan ihana lady teki meille joka paiva aamiaisen, luonaan ja paivallisen. Pieni muksu, noin 3-vuotias vietti kaikki aamut ja paivat ja illat istuen terassin lattialla katsoen lastenohjelmia telkasta. Poika sai jopa ruokansa siihen lattialle tv:een eteen! Apua!

Melkein heti kun saatiin kamat mokkiin lahdettiin ekalle jokiajelulle veneella. Meidan kuski ja opas oli Rusty, joka haukan katseellaan loysi elukoita uskomattoman hienosti. Itse olis bongattu vain murto-osa kaikista. Eniten nahtiin apinoita, niita asui joen lahistolla 9 eri lajia ja nahtiin jopa harvinainen, villi oranki! Ja miten apinavauvat voikaan olla taydellisen suloisia! Myos krotiileja, kaarmeita ja monenlaisia lintuja ja otokoita nahtiin tuon kolmen paivan aikana. Rusty vei meidat yo- ja paivavaelluksille viidakkoon (jossa on KUUMA!) seka aamutuimaan ja illan pimeydessa joelle veneella. Hieman sain taas sydamentykytyksia kun oltiin sakkipimeassa veneella ja kaverilta loppui lampusta virta! Kaannyttiin takas hakemaan uutta lamppua ja ilmeisesti tyyppi pystyy ajamaan joella vaikka silmat kiinni koska ei tormatty siina pimeydessa ihme kylla mihinkaan. Kuvia tuli otettua hurja maara! Hienoa nahda elaimia ihan oikeassa, luonnollisessa ymparistossaan. Tosin palmuviljely ja kookosoljytuotanto ja laittanut elaimet taalla todella ahtaalle. Plantaaseja on valtavasti ja sademetsaa raivataan koko ajan pois viljelyjen tielta. Esim orangit tarvii valtavan pinta-alan selviytyakseen luonnossa villina, mutta kohta ei ole enaa riittavasti sademetsia.

Kinabatangan joelta lahdettiin Sepilokiin. Siella on Sepilok's Orangutan Rahabilitation Centre, jossa voi nahda orankeja melkein villina. Puistossa on 40 neliokilometria sademetsaa, jossa orangit elaa aivan vapaana mutta saavat ruokatarjoilun pari kertaa paivassa ihmisilta. Keskus koittaa palauttaa naita oransseja kavereita takaisin luontoon elamaan itsenaisesti ilman ihmisen apua. Mentiin iltapaivasyoton aikaan ja paikalle saapuikin muutama oranki. Veikeita kavereita! Valuttiin jo ulospain hieman ennen sulkemisaikaa, paikalla oli enaa kourallinen meita turisteja kun yhtakkia huomasin yhden orangin tulleen kaiteelle istuskelmaan. Hei kaveri oli niin lahella, etta jos olisi ojentanut kaden niin olis voinut koskettaa! Me ja muutama muu turisti katseltiin tata harvinaista luonnon ihmetta aivan lahietaisyydelta haltioituneina. Ja se katsoi takaisin :)

Sepilokissa tavattiin italialainen Emmanuel, joka kertoi olleensa joitakin vuosia sitten Suomessa vaihtarina vuoden! Han oli kova Suomi-fani ja kertoi, etta tuo vuosi oli yksi hienoimmista ikina :) Emmanuel suositteli meille Manana Borneo resorttia, hiljainen chill out paikka lahella Kota Kinabalua. Sinne lopulta paadyimmekin kolmeksi yoksi ennen lentoa Borneolta eteenpain. Sepilokissa sen sijaan ei ollut enaa oikein mitaan tehtavaa ja nahtavaa, joten paatettiin lahtea Sempornaan, tarkemmin Semporna Archipelagon sukellusparatiisiin.  "Take the word 'blue' and mentally turn it over through all of its possibilities, from the deepest, richest shades to the robin egg tones of the sky at noon: this is the rippled waterscape of the Semporna Archipelago, accented with rainbow-coloured boats, swaying palms and white sand. But no one comes this way just for the island beaches - it's the ocean and everything in it that appeals because, first and foremost, this is a diving destination, one of the best in the world." - Lonely Planet

Melontaa Tunku Abdul Rahman National Parkissa

Lahdimme taas aamulla varhain liikenteeseen, talla kertaa kohti Tanjung Aru beachia. Rannalla meita odotti oppaamme, pari paikallista jannua. Olisimme ihan hyvin voineet kayda melomassa kaksinkin mutta vasta paivan jalkeen ymmarsimme miksi oppaat olivat ihan must!

Saariryhmaan kuuluu viisi saarta, Gaya, Sapi, Manukan, Sulung ja Mamutik. Valimatkaa saarilla on kuitenkin sen verran, etta ehdimme niista vain kolmelle. Tarkoitus oli kayda neljalla  mutta saaolosuhteista johtuen ja "for safety reasons", kuten oppaamme sanoi, jouduimme jattamaan kaukaisimman neljasta pois. Aamu oli kaunis, aurinko paistoi, meri kimmelsi turkoosina edessamme ja taivaalla leijui valkoisia pilvenhattaroita. Mukana oli reilusti juotavaa ja snakseja tuomaan energiaa. Olin juuri palautunut vuoren valloituksesta ja nyt jalkatreenin jalkeen oli vuorossa kasitreeni. :)

Merenkaynti oli odotuksiamme kovempaa ja jouduttiin valilla melomaan ihan tosissaan etta paastaan eteenpain. Kohdattiin valkopaisia aaltojakin! Saaret olivat valkoista hiekkaa ja merivesi lamminta. Ensimmaista kertaa talla matkalla saatiin heittaa uikkarit paalle ja pulahtaa Etela-Kiinan meren lampoiseen syleilyyn uimaan ja snorklaamaan. Koko paivahan siina meni, meloessa, uidessa ja rannalla loikoillessa. Tosin myohemmin iltapaivasta tuuli alkoi puhaltaa sen verran kovasti, etta oppaamme rautaisella ammattitaidolla (ja parin puhelun jalkeen) ilmoitti ajan milloin meidan on viimeistaan laitettava kajakin nokka takaisin kohti rantaa. Paluumatkalla jouduimme kiertamaan kovimmat virtaukset ja merenkaynnin, aallot alkoivat nousta melkoisesti. Viimeiset kymmenen metria ennen rantaa kajakkimme surffasi aallon paalla kunnes lopulta ei enaa hallittu hommaa ja molskis ja loiskis vaan, salaman nopeasti koko vehje kaantyi ylosalaisin. Onneksi oli jo matalaa ja kaveltiin rantaan, paastyamme ensin pinnalle kajakin alta. Kerrassaan hieno lopetus upealle paivalle! Eika mennyt kauaakaan rantautumisesta kun alkoi sataa. Hyvin pojat laski!

All set!

 

Sen verran keinutti ettei suoraa kuvaa saanut

Onnellinen meloja, juuri ehdittiin myrskyn alta pois

Nyt alkaa olla aika vaihtaa taas maisemaa. Siirrymme Borneon viidakoihin ja Kinabatangan joelle. Borneo on uskomattoman suuri saari, valimatkojen pituus on yllattanyt. Tosi paljon erilaisia luonnonpuistoja ja kaikkiin on tietty jonkinmoinen entry fee. Hassua muuten, ettei olla tormatty yhteenkaan suomalaiseen viela koko aikana. Taalla on paljon aasialaisia turisteja ja tietty jonkun verran lansimaalaisiakin mutta vahemmassa maarin. Meista on jopa pari kertaa otettu kuvia. Ollaanko niin eksoottisia!? Vai vaan hullunkurisia?