Sukellusta ja kohellusta

Paadyimme Scuba Junkie operaattorin sukelluskurssille. Ensimmainen ilta ja yo vietettiin mantereella Sempornan pikku kaupungissa. Kaikkea "kivaa" sattui siina heti alkuun, mentiin nostamaan rahaa ja koko kaupunki oli samaan aikaan jonottamassa automaateille. Lopulta pitkan jonotuksen jalkeen oli meidan vuoro ja kuinkas kavikaan, kone soi korttimme!!! Oli pyha ja viereinen pankki oli kiinni. Tosin sisalla kylla heilui epamaarainen joukko ihmisia. Hakkasin ikkunaan niin kauan kunnes yksi tyyppi sisalla vaivautui paikalle kysymaan mika hata mulla oli. Kerroin tilanteen ja meille kerrottiin, etta tuo automaatti ei olekaan viime aikoina oikein toiminut! No miksi ihmeessa se on sitten kaytossa!?!??? Ja koska oli pyha, ei kukaan voi tehda mitaan ja tulkaa huomenna aamulla hakemaan korttia. MY ASS! Ihan en jata mun korttia tanne, konehan voi alkaakin taas toimia ja sylkee sen ulos. Ja oltiin aamulla jo menossa Mabulin saarelle aikaisin muutenkin. Intin siina hetken ja hokkuspokkus, automaatin avaimet loytyivat kuin loytyivatkin ja saatiin kortti koneesta pois. Huh! Nostettiin mukavasti kateista ja lopulta onnistuin kuitenkin hukkaamaan niista 100 euroa! Laitoin niin hyvaan talteen etten enaa itsekaan muistanut mihin, koska, kuinka paljon ja miten...

Ilta Sempornassa kaytettiin Open Water Diver manuaalin opiskeluun. Seuravana aamuna paatilla 50min ja oltiin Mabulin saarella. Sukelluskurssi alkoi saman tien ja koko paiva tahkottiin teoriaa englantilaisen Bernien opastuksella. Harmi vaan, etta luokkahuoneessa ei ollut ilmastointia. Voitte siis vaan kuvitella... Mutta lapi meni kokeet ja sitten paastiinkin seuraavana paivana sukeltamaan. Hahaa, manuaalissa luki: It feels strange at the first time... Juu, kummallistapa hyvinkin, sanoisin etta aivan hirvittavaa. Meilla meni ensimmainen tunti siihen, etta ma vaan hyperventiloin regulaattorin kanssa pinnan alla enka pystynyt uloshengittamaan. Jouduin jatkuvasti nousemaan pintaan sielta max. kahdesta metrista. Bernie oli super karsivallinen mutta aloin aistia jonkinmoista epatoivoa ja epauskoa siina vaiheessa kun olis jo pitanyt olla erilaisia harjotuksia tehtyna kasapain eika taa rouva osannut hengittaa. Mutta paatin etten anna periksi kovin helpolla. Bernie vaan selitti: "It's all in your mind." Tama mieleni on kylla tan reissun aikana tehnyt mulle kepposia jo ihan riittavasti. Pidettiin siis kahvitauko. Lopulta pystyin rentoutumaan ja hengitys alkoi sujumaan. Maskin otto pois neljassa metrissa ja laitto takaisin oli taas kauhistus kunnes sain luvan pitaa nenasta kiinni. :D Kaiken kaikkiaan saatiin tuhrattua aikaa mun kanssa alkuun niin paljon, etta ei ehditty tekemaan riittavasti varsinaisia sukelluksia aikataulussa. Seuraavalle paivalle niita jai kolme. Mutta kun sain mieleni rauhaan, avautui kokonaan toinen maailma.

"You are free like you've never experienced before. With that firts underwater breath, the door opens to a different world. Not a world apart, but different nonetheless. Go through that door. Your life will never be the same. Scuba diving means rising to new challenges. It's one of those rare activities that delivers adrenaline and intensity or serenity and peace." -PADI

Jes! Paastiin kurssi lapi ja nyt vaan kohti uusia sukelluksia ja paljon harjoittelua. Yksi hienoimmista hetkista oli valtavien merikilpikonnien nakeminen. Ja ehka niita paasee nakemaan myos tulevat sukupolvet koska Scuba Junkie tekee hienoa tyota merikilpikonnien hyvaksi. Paastiin seuraamaan pikkuisten kuoriutumista ja vapauttamista turvallisesti mereen kasvamaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.

Palkinnoksi kurssin suorittamisesta, sairastuin seuraavana paivana vatsatautiin. Ei kovin mielyttava kokemus taalla helteessa. :( Sempornasta siirryimme 9 tuntia bussilla takaisin Kota Kinabaluun, tassa vaiheessa olin jo suht ok, ja paadyttiin Mañana Borneo resortiin hengaamaan muutamaksi paivaksi. J sai saman taudin siella. Onneksi kuitenkin tokeni ennen lentoa Kuala Lumpuriin.

Kuala Lumpuriin saavuttiin etuajassa. (Hassua muuten kaikilla Air Asia lennoilla soi Maroon Fiven Payphone kun ollaan laskeuduttu.) Se olikin ihme ja  ainoa positiivinen sattumus sina paivana. Jo aamulla alkoi kaikki menna pieleen. Oltiin varattu taxi meita hakemaan hostellista kentalle. Joka ei sitten koskaan tullut, odotettiin reilu puoli tuntia ja otettiin sitten toinen taxi. Harmi vaan kun oltiin se varattu taxi maksettu jo etukateen. Siina kiirreessa en sanonut tarpeeksi tarkkaan lentokenttaa kuskille, joten kuski vei meidat vaaraan terminaaliin mika siis tarkoitti sita, etta oltiin 15 min ajomatkan paassa siita oikeasta terminaalista. Ei kun taas taxiin. Hirveella kiireella. Oltiin tehty check in jo etukateen netissa eika tarvinnut kuin jattaa laukut. Semmonen juttu vaan, etta se check in lappu olis pitanyt tulostaa, ei riittanyt, etta sita nayttaa vaan tabletilta. Poika sanoi meille tiskilla, etta menkaa ylakertaan tulostamaan. Mutta kun oltiin siina juuri 45 min ennen koneen lahtoa niin ei ollut aikaa tulostaa enaa yhtaan mitaan. Onneksi maksua vastaan paastiin siita, ei olis muuten ehditty koneeseen. Kuala Lumpurissa hypattiin bussiasemalle vievaan bussiin vain todetaksemme 1,5 tuntia myohemmin, etta se bussi, johon me haluamme ei lahdekaan talta asemalta vaan toiselta ja sinne pitaa ottaa juna. VOI LUOJA! Siina vaiheessa annettiin periksi ja otettiin huone. Huomenna on uusi, parempi paiva, toivottavasti. Otettiin ihana rentouttava jalkahieronta ja saatin vielä kaupan päälle korvakynttilähoito! Korvasta tuli muka kovasti likaa, no, uskoo ken tahtoo :)

Aamulla sujui kaikki paremmin. Paastiin skytrainilla katevasti oikealle bussiasemalle. Muuten kiva mutta jouduttiin odottamaan bussia 1,5 tuntia. Aikataulut ei ihan pitaneet. Siina tuli melkein hata ehditaanko me viimeiseen lauttaan, joka vie meidat Tiomanille. Oltiin jo hukattu yksi maksettu yo. Lopulta bussi ehti juuri ajoissa ja paastii lautalla Tiomanille.