Siem Reap, Cambodia

"Angkor is heaven on earth." Kyllä, oli tosiaan vaikuttava. Tempels of Angkor on Kambotzan ylpeys, upea taidonnayte. Se koostuu useasta temppelista ja alue on valtava. Kaakkois-Aasian ensimmainen metropoli, josta nyt siis vain rauniot jaljella. Tuktuk-kuskimme Sweet pyoritti meita koko paivan erilaisten temppelien luona. Huikea Angkor Wat seka Ta Prohm, lempinimeltaan Tomb Raider temple olivat meidan lemppareita. Kuvia kertyi taas ihan kiitettavasti. Kaupustelijoita riittaa taalla ihan riesaksi asti! Varsinkin nähtävyyksien lähellä. Seka aikuisia etta lapsia saa hatistella pois myymasta kaikenlaista turistikamaa.

Nain jalkeen pain huvittavin tilanne sattui yhden pienemmän temppelin kohdalla, jonne paasi kiipeamaan kapeita, jyrkkia portaita pitkin ihan ylos asti. Reippaasti lahdin J:n edella kapuamaan rappusia upeiden nakymien toivossa. Hieman ennen huippua iski kuitenkin paniikki. Tuo ihana korkean paikan kammo. Vain muutama askelma enaa jaljella mutta en pystynyt ottamaan enaa yhtakaan. Pidin kaiteesta kiinni kaksin kasin ja oli varma etta putoan kuolemaan. Tuijotin yhta rappusta uskaltamatta siirtaa katsetta ylos, alas tai sivulle. Totesin vaan J:lle etta nyt kaannyttiin takaisin. J yritti ylipuhua ensin kannustavasti, sitten kaskevasti ja mulla nousi myos voluumit: EN, EN, EN! Siina sitten kaannyttiin takaisin ja voi jarkytys miten kamalaa alastulo oli. Ylhaalla ollut mies seurasi tapahtumia ja lahti peraamme alas. :) Hieman havetti mutta minkas teet!? Hieno paiva joka tapauksessa :)

 

 

 

Illalla nautittiin taivaallista intialaista ruokaa ja pidennettiin paivalla suunniteltua aikaa Sien Reapissa. Ajatus siirtymisesta taas uuteen paikkaan ei viela huokutellut. Paatos yhdesta lisayosta taalla ei valttamatta tuntunutkaan enaa niin loistoidealta metsastettyamme eilen kuusi heinasirkkaa huoneesta. En voinut kayda nukkumaan ennen kun jokainen hepokatti oli loytanyt tiensa ulos parvekkeen ovesta. Ja ovesta siksi, etta J ei halunnut tappaa niita. Ihan sama, kunhan mun sangyssa ei ollut enaa yhtakaan!

Seuraavalle paivalle kuskimme Sweet ehdotti meille maaseutumatkaa ja tutustumista kelluvaan kylaan. Taas hyppasimme tuktukin kyytiin. Tunnin ajomatka kaupungin seka riisipeltojen halki ja olimme perilla. Tama oli kuin suoraan leffasta. Hökkelitaloja veden päällä korkeuksissa, myös koulu ja ravintola löytyi. Ei ollut hääppöset olot ihmisillä, saati eläimillä. Toivottavasti saan laitettua kuviakin jossain vaiheessa.

Seuraavaksi suuntaamme pääkaupunki Phnom Penhiin bussilla!

Kauas on pitkä matka

Perilla! Oltu jo pari paivaa. Wifi toimii huoneessa hyvin vaihdellen, joten turvaudun nyt hotellin yleiseen koneeseen. Ja sita paitsi, en osaa viela kunnolla kayttaa tuota tablettiakaan...

Ensimmainen etappi kotiovelta hotelliin kesti huikeat 25 tuntia. Voin kertoa, etta hieman oli Team N. vasynyt perille paastyaan. Lento meni hyvin. Itse katselin siina pari leffaa ja koitin vahan torkahtaakin. Olimme perilla Bangkokissa aamulla klo 7. Vaikka paasimmekin passintarkastuksesta melko napparasti ja rinkatkin saatiin pian, emme ehtineet aamun (ja samalla koko paivan ainoaan) lentokentalta lahtevaan bussiin kohti Kambotzan rajaa, Aranya Prathetin kylaan. Bussi oli lahtenyt 7.40 ja olimme paikalla 7.59. Damn! Onneksi avuliaat thaitytot selvittivat meille mista paastaan rajalle menevaan bussiin. Alkuun oli taas hieman hankala ymmartaa voimakasta thaiaksenttia mutta selvisemme lopulta varsin hyvin aluksi niin toivottomalta tuntuvasta tilanteesta. Hyppasimme kentalta Shuttle bussiin (mika on muuten ilmainen!) ja olimme kymmenessa minuutissa Tranportation Centerissa. Sielta hyppasimme Aranya Prathetiin vievaan bussiiin eika tarvinnut odottaakaan kuin puolisen tuntia. Kaikki hyvin siis!

Matka keski nelisen tuntia. Torkuttiin molemmat lahes koko matka. Lopulta olimme rajalla ja jo lahes legendaksi muodustunut pahamaineisen Poipetin rajan ylitys saattoi alkaa. Tuktuk miehet olivat meita vastassa heti bussissa tultuamme ja saimme katevasti kyydin rajan tuntumaan. Nyt vasymys painoi armottomasti molempia. Tiesimme, etta meidan taytyy vain kavella maaratietoisesti rajaa kohti taysin huomioimatta viisuminkaupittelijoita. Mutta ilmastoitu sisatila ja tieto siita, etta jonottaminen vahenee edes hieman maksamalla ylimaaraista vei voiton. Maksoimme ylihintaa mutta saimme viisumit tuossa tuokiossa, paasimme ohittamaan ensimmaisen jonon rajalla ja sitten enaa passin tarkastus... Ei ihan. Passintakastusjono meni viela ihan siedettavasti mutta sitten kaveltiin rinkat selassa hillittomassa helteessa ja kaveltiin ja kaveltiin. Koska tama rajan ylitys loppuu!? Vihdoinkin. Ei! Paastiin pieneen huoneeseen, joka oli tupaten taynna lahinna lansimaalaisia reppureissaajia, ei ilmastointia, pari tuuletinta vain. Talla kertaa jonotettiin maahantulokortin nayttamista. Tunsin kuinka selka vaantyi rinkan painosta, hiki valui pitkin selkaa ja ohimoita, vasytti maailman eniten, eika jono liikkunut juuri ollenkaan. Tuskaa, kunnes tajusimme nostaa reput lattialle. Huh, helpotti huomattavasti. Lopulta paastiin antamaan sormenjalkia ja valokuvia myoten kaikki tunnisteet ja halleluja, olimme Kambotsassa, Poipetissa. Onneksi ylihinnoiteltuun viisumiin kuului mukaan kaveri, joka kertoi koko ajan minne mennaan ja mita pitaa tehda. Seuraavaksi vuorossa, yllattaen, odottelua. Ostettiin jaakylmaa vetta ja paastii ihan tuolille istumaan. Nyt odotimme muita reppureissaajia seuraksemme seuraavalle bussimatkalle. Porukka saatiin kasaan ja ryytyneet travellerit siirrettiin vartissa bussilla Travel Centeriin, jossa yritettiin huijata viimeisetkin rahat rahanvaihtopisteessa torkean huonolla vaihtokurssilla. Mitaan valuuttoja tai kursseja ei ollut missaan nahtavilla. Etta semmonen rahanvaihtopiste! Mutta onneksi ei menty lankaan ja vaihdettiin vain loput Thaimaan bathit Kambotzan rieleksi pikku ostoksia varten. Muuten kun taalla Kambotzassa pelataan US dollareilla.

Viimeinen etappi kohti hotellia alkoi taksin kyydissa, matkaa Poipetista Siem Reapiin reilu 150km. Parasta Poitetissa kuulemma on sielta pois paaseminen ja olen kylla taysin samaa mielta! Matkakumppaneiksi taksiin saatiin espanjalainen pariskunta varustettuna melko rajallisella kielitaidolla, joten keskustelut paattyivat hyvin lyhyeen. Hetken paasta tuli taysi hiljaisuus kun koko porukka nukkui minua lukuunottamatta. Pinnistelin pysyakseni hereilla mutta aina valilla havahduin siihen kun paani nytkahti taaksepain, uni meinasi tulla vakisin. En voinut antaa sille periksi, pakko oli nahda uuden tuntemattoman maan maisemia ja pitaa kuskia silmalla kun kaveri vaan laittelee samalla tekstiviesteja ohitellessaan muita autoja. Ei auttanut kun laittaa silmat kiinni ja toivoa parasta!

Saavuimme Siem Reapiin mutta viela piti vaihtaa kulkuneuvoa ennen hotellia. En voinut uskoa mutta pakko se oli. Ystavallisesti Sweet (kirjoitusasusta ei mitaan tietoa, kaveri esitteli itsensa ''I'm Sweet, sweet like sucker'') kuskasi meidat tuktukillaan hotellille. Lopultakin paasimme perille ja hotelli osoittautui oikein viehattavaksi. Ennen kuin kaaduimme raatoina sankyyn, kavimme hotellin ylakerran terassilla syomassa. Sitten sammuimme kuin lyhdyt.

''All you've got to do is decide to go and the hardest part is over. So go!''
 - Tony Wheeler, cofounder - Lonely Planet

Varusteet

Kone nousee ilmaan neljän päivän päästä! Muistilista näyttää mukavasti yliviivatulta. :) Ollaan jo fiilistelty ja virittäydytty oikeaan tunnelmaan kuuntelemalla Bob Marleyn radiokanavaa. Hei, tyypillä on oma radiokanava, huikeeta!

Valmistautuminen on kyllä ollut huolellista, vähemmälläkin olis varmaan pärjännyt hyvin. Voiko/pitääkö kaikkeen varautua?

No ihan aluksi hankittiin kunnon rinkat, viime reissusta viisastuneena. Rinkan jatkuva purkaminen ja pakkaaminen alkaa käydä nimittäin semisti hermon päälle mikäli homma ei toimi. Jos haluat löytää pakatusta rinkasta jotakin tiettyä, helpottaa huomattavasti kun saat tämän matkakumppanisi avattua myös alta ja keskeltä sen sijaan, että tongit epätoivoisesti lähes sokkona yläkautta, käsi kainaloa myöten upotettuna rinkkaan. Rinkan pitää olla myös helposti kannettava, helpottaa paljon illan pimeinä tunteina kun etsit viime hetkillä majapaikkaa. Partiokaupasta mukaan tarttui siis Deuterin ja Haglöfsin rinkat. Kuljetuspussit rinkoille lentokoneeseen oli ihan ehdoton hankinta. Viimeksi toinen rinkoista hajosi jo heti ekalla lennolla. Myös rinkkojen sadesuojat on näppärät näin sadekaudella matkustettaessa.

Kuvan koira ei kuulu pakattaviin tavaroihin :)

Rinkkohin koitamme saada vaatteiden lisäksi mahtumaan muutakin tarpeellista. Mukaan lähtee tietenkin snorkkelit ja maski, dry sackit eli vedenpitävät pussit mm. melontaa varten, kevyet ja ohuet mikrokuituiset matkapyyhkeet, otsalamput, pikku purkkeja pesunesteille, riippukeinu!, Haltin pieneksi rullattavat päiväreput, Pacsafen anti-theft rinkkasuojat eli metalliverkot rinkkojen ympärille, joilla pyritään estämään pitkäkyntisten pääsy tavaroihin ja rinkat voidaan niillä kiinnittää vaikkapa sängyn jalkaan kiinni. Ledilyhty pimeisiin vessoihin ja sähkökatkojen ajaksi. Lukkoja kaiken varalta! Koiramme on ystävällisesti luvannut lainata omaa pientä ensiapulaukkuaan haavereiden varalle. Kameroita on kaksi ns. pokkaria, toinen veden- ja iskunkestävä. Myös rannetietokone lähtee mukaan, samoin tabletti, jolla pääsee esim. päivittämään blogia jos jostakin palmun alta löytyy wi-fi. :)

Lääkekaappi

Kauhukuvana mielessä kummittelee jomman kumman sairastuminen. Varotoimiksi tehostettiin Japanin aivokuumerokotukset, samoin lavantautirokotteet. Malarian estolääkkeeksi valittiin doksisykliini. Maitohappobakteerit nautitaan päivittäin, samoin aurinkokapselit. Pahoinvointilääkkeet on merimatkoja varten, jotka tunnetusti noilla seuduilla saattaa olla aika moista menoa! Lisäksi perusjutut: hydrokortisonia ja laastareita, päänsärkylääkettä ja rakkulan estoon ja hoitoon Compeed. Käsidesiä ja aurinkovoiteita unohtamatta! Hyttysmyrkky ostetaan paikan päältä. Suomalainen Offi en tunnu missään aasialaisten ötököiden mielestä.

Salomonin maastolenkkarit on hyvät silloin kun sandaalit ei riitä

Lähtökuopissa täällä siis jo ollaan, täynnä seikkailumieltä!

Matkajännitystä!

Pian se alkaa, The Matka! 2,5 kuukautta seikkailua Kaakkois-Aasian lämmössä. Me, Team N. (Jesse ja Hanna) lähdemme kaksin matkaan mutta toivottavasti matkan varrella tavataan paljon uusia tuttavuuksia maailman eri kolkista. Päätös lähteä tälle reissulle tehtiin heti edellisen reppureissun päätyttyä pari vuotta sitten, koska tuntui, että niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Tässä kuukausien aikana reittisuunnitelma on pikku hiljaa muodostunut seuraavanlaiseksi: Thaimaa - Kambodza - Vietnam - Malesian Borneo - Indonesian Sulawesi. Jää nähtäväksi kuinka se toteutuu!

Nyt 9 päivää ennen lähtöä valmistelut tuntuu olevan hyvällä mallilla. Lehtitilaukset on lopetettu, postinjakelu, sanomalehti ja Tv-lupa keskeytetty, muistikortit tyhjennetty, lääkkeet, aurinkovoiteet ja muut tarvittavat varusteet hankittu... Elämä pohjolassa viittä vaille pysäytetty. Koiraa mussutettu varastoon ylen määrin. ♥ Passikuvat on vielä hankittava Kambodzan ja Indonesian viisumeihin. Sitten on pyykin pesua ja rinkan pakkausta viikon verran. Jänskättää niin että mahaan sattuu! Vaikea uskoa, että lähtö on pian käsillä.

Mutta ikävä tulee. Nimittäin koiraa! Voi tuota pientä reppanaa, murunen vaistoaa kutkuttavan jännityksen, joka leijailee täällä kotona. Epämääräisiä pinoja tavaraa ja vaatetta odottaa pääsyä rinkkaan. Ja pakkaaminen, se vasta onkin se juttu mistä koiruus menee ihan sekaisin. On oltava mukana touhussa, ei voi rauhoittua. "Mihin lähdetään?!" kysyy pienet pyöreät silmät. Tällä kertaa ei vaan pääse mukaan.

Tätä blogia olisi tarkoitus päivitellä matkan varrella aina silloin tällöin kun se on mahdollista. Ehkä jokunen kuvakin tänne tiensä löytää! :)

Lennot Hki-Bangkok-Hki

Uusin painos, Lonely Planet Southeast Asia on a shoestring