Nain jalkeen pain huvittavin tilanne sattui yhden pienemmän temppelin kohdalla, jonne paasi kiipeamaan kapeita, jyrkkia portaita pitkin ihan ylos asti. Reippaasti lahdin J:n edella kapuamaan rappusia upeiden nakymien toivossa. Hieman ennen huippua iski kuitenkin paniikki. Tuo ihana korkean paikan kammo. Vain muutama askelma enaa jaljella mutta en pystynyt ottamaan enaa yhtakaan. Pidin kaiteesta kiinni kaksin kasin ja oli varma etta putoan kuolemaan. Tuijotin yhta rappusta uskaltamatta siirtaa katsetta ylos, alas tai sivulle. Totesin vaan J:lle etta nyt kaannyttiin takaisin. J yritti ylipuhua ensin kannustavasti, sitten kaskevasti ja mulla nousi myos voluumit: EN, EN, EN! Siina sitten kaannyttiin takaisin ja voi jarkytys miten kamalaa alastulo oli. Ylhaalla ollut mies seurasi tapahtumia ja lahti peraamme alas. :) Hieman havetti mutta minkas teet!? Hieno paiva joka tapauksessa :)
Illalla nautittiin taivaallista intialaista ruokaa ja pidennettiin paivalla suunniteltua aikaa Sien Reapissa. Ajatus siirtymisesta taas uuteen paikkaan ei viela huokutellut. Paatos yhdesta lisayosta taalla ei valttamatta tuntunutkaan enaa niin loistoidealta metsastettyamme eilen kuusi heinasirkkaa huoneesta. En voinut kayda nukkumaan ennen kun jokainen hepokatti oli loytanyt tiensa ulos parvekkeen ovesta. Ja ovesta siksi, etta J ei halunnut tappaa niita. Ihan sama, kunhan mun sangyssa ei ollut enaa yhtakaan!
Seuraavalle paivalle kuskimme Sweet ehdotti meille maaseutumatkaa ja tutustumista kelluvaan kylaan. Taas hyppasimme tuktukin kyytiin. Tunnin ajomatka kaupungin seka riisipeltojen halki ja olimme perilla. Tama oli kuin suoraan leffasta. Hökkelitaloja veden päällä korkeuksissa, myös koulu ja ravintola löytyi. Ei ollut hääppöset olot ihmisillä, saati eläimillä. Toivottavasti saan laitettua kuviakin jossain vaiheessa.
Seuraavaksi suuntaamme pääkaupunki Phnom Penhiin bussilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti